Eli tässä olisi sitten uusi osanen luettavissanne olkaa hyvät!
Giichi oli juuri saapunut kotikäynniltään Nightfall Canyonista. Hän oli käynyt perheensä luona ja etsi nopeasti raskaana olevan naisystävänsä käsiinsä. "Kukkuluuruu!" Giichi leperteli jo nyt hyvin pienelle vatsalle.
"Giichi, se on varmaan vasta pähkinän kokoinen. Ei se kauheasti mitään vielä kuule!" Kyoko nauroi hupsulle Giichille. "Se kuulee joka ikisen pikku äänen Kyoko!" Giichi lässytti. "Mietittiin vanhempieni kanssa et keskeyttäisit opintosi ja menisit edeltä kotiimme" mies jatkoi rennosti jutellen.
Kyoko nousi enemmän pysty-asentoon jottei olisi enää niin takakenossa. "Anteeks kuinka?!" Kyoko nyrpisti nenäänsä. "Hei, tätä raskautta ei keskeytetä!" Giichi sanoi lempeästi jatkaen: "Tiijän et meidän perheelle on yliopisto tärkeää, mut isäni sanoi että se olisi nyt oikea vaihtoehto". Samassa Giichi polvistui.
"Ja toivoisin, et sä vastaisit tähän myöntävästi. Tunnen suurta rakkautta sua kohtaan ja toivoisin et mentäisiin nyt kihloihin ja naimisiin samantien. Mitä sinä tunnet?"Giichi kysyi ja hymysuin Kyoko nosti suuren timanttisormuksen rasiasta.
Näin hän ei ikinä odottanut menevänsä Giichin kanssa kihloihin saatika sitten naimisiin. Ihaillen suurempaa timanttia mitä ikinä olikaan kuvitellut, hän vastasi kyllä.
"Kyllä, oi kyllä!" Kyoko innostui ja hypähti miehensä kaulaan. "Kävin itseasiassa hakemassa tänään sukumme sormukset meiltä" Giichi paljasti jatkaen: "En todellakaan kuvitellut tän menevän näin, mutta vauvan muuttaa elämää"
Sanaakaan sanomattaan Kyoko ojensi vielä kätensä jolloin hänen sormessaan kimalteli kaksi kultasormusta. Samassa Kyoko pujotti myös rinkulan Giichin nimettömään.
"Minun tulee kamala ikävä sua!" Kyoko sanoi halaten tiukasti Giichiä. "Minunkin sua, usko pois!" Giichi puristi naista itseään vasten. "Olisiko parasta mennä nyt kertomaan muille, mä voin käydä pakkaamassa sun tavaroita" Giichi ehdotti ja Kyoko lähti tallustaen alakertaan.
Kyoko huomasi tätinsä ja Giichin siskon opiskelevan lukuhuoneessa ja ajattelikin löytäneensä heti etsityt. "Karen, mulla olis asiaa" Kyoko sanoi.
Karen laittoi heti opsikelukirjansa kiinni. "Kerro toki heti" hän sanoi ja nousi seisomaan. Jokainen huoneessa oleva kyllä kuulisi kerralla.
"Mä keskeytän mun opinnot, Giichi varmaan kertoo teille kaikille syyn" Kyoko sanoi, eihän kukaan ollut vielä voinut huomata hänen pientä kasvanutta vatsaansa tarkkaan. "Pitäiskö mun huolestua?" Karen hymyili ja halasi tyttöä, hän tiesi ettei ollut ehkä mitään huolenaihetta. Hän luotti Giichiin.
Shakkia pelaavat Ethan ja Harrykin kuulivat keskustelun ja läheiseksi tullut Ethan halasi myös Kyokoa. "Mehän nähdään sit kun jokainen valmistutaan?" hän huolestui. "Toki Eth" Kyoko hymyili.
Myös Gaby oli Kyokolle läheinen ja tämä myös halusi veljensä naiselta halauksen. Kukaan ei Kyokon onneksi katsahtanut sormuksia, hän halusi mieluiten Giichin kertovan raskaudesta ja aviosta.
Hyvästellessään ne läheisimmät, Kyoko käpösteli puhelimen luokse. Vielä nostessaan luuria hän ajatteli, että olisi mielellään tutustunut muihinkin paremmin ja jatkanut kunnon opiskelua. Eihän hänestä olisi vielä äidiksi!
"Kyoko Usui... Siis Caios täällä hei, haluaisin taksin Koppalan asuntolaan.. Juu, yksi henkilö" Kyoko puheli. Miten hän tottuisi uuteen sukunimeensä.
Myös muut olivat kuulleet Kyokon lähdöstä, paitsi Erik joka oli luennolla. Kaikki kuitenkin tulivat hyvästelemään naisen. Kyoko kävi vaihtamassa mkavammat matkustus vaatteet ylleen. Eihän matkustus sujuisi lyhyessä mekossa ja koroissa, vieläpä raskaana olijalle!
(Anteeksi ajatuskuplat, minua ne ärsyttävät hyvin hyvin paljon...)
"Pärjäätköhän sä veikkoseni ilman naistas?" Harry tuli ja antoi hyvin 'miehekkään' halauksen hyvälle ystävälleen. "Voi kuule, opiskelu tuntuu ehkä helpommalta, mut ikävä tulee tottakai!" Giichi huomautti. Opiskelu tosissaan oli nyt pääsijalla.
Kyoko tepasteli vaitonaisena taxia kohti, se kiidättäisi hänet kohta Nightfall Canyoniin Caioksien kartanoon. Suureen ja tuntemattomaan taloon. Kun ystävät jäivät viettämään vielä yliopstoelämää ja hänestä tulee äiti.
Sisätiloissa Giichi huomasi sisarensa lähtevät yksin yläkertaan muiden jäädessä alas koneen äärelle. "Gaby odota!" Giichi pysäytti. Gaby huitaisi ilmaa sanoen "Ei nyt.." jatkaen kävelyään. "Mulla on asiaa liittyen muhun, ja haluan että sä kuulet sen ensin" Giichi lupasi.
Gabriela ei ollut uskoa korviaan. "Mitäs nyt on tapahtunu?" hän kysyi veljeltään, hyvin mielenkiintoisin ilmein ja äänensävyin.
Giichi selitti raskauden ja suoraan avioon menon. Koko rytinän oikeastaan. Gaby ymmärsi, että häät olisivat olleet suuri tekijä heidän suvussaan ja pettyikin hieman. Mutta tajusi kuitenkin, että lapsen olisi hyvä syntyä kun vanhemmat ovat naimisissa. Muutenhan se olisi häpeä!
"Onneksi olkoon!" Gaby sanoi innoissaan mutta hiljaisin äänin, hän tajusi kyllä että Giichi ei halunnut sanoa asuintovereilleen kaikkea. Ainakaan vielä.
"Muista, ei ees Nakagawan serkuille mitään, ei hiiskahustakaan!" Giichi sanoi luottavaisesti. "Kyllä mä ymmärin, se on sun oma asia kertoo!" Gaby vakuutti.
Nuori neito antoi vielä lämpimän halin veljelleen, hän oli hyvin onnellinen tämän puolesta. Pian Ethanin ääni kantautui molempien korviin. "Mitä siellä kuiskitaan, kertokaahan meillekin!" hän kailotti samalla kun Harry ja Karen tarkkailivat koneen näyttöä tarkkaan.
"Kai tajuat, että se ei varmaan ole meidän asia Eth" Karen vinkkasi - ei yhtään törkeästi vaan jämäkkänä. "Yääh! Voi olla!" Ethan huokaisi. "Entäs tuolla Karen?" Harry osoitti sormella kuvaruutua.
"Mitä te etitte?" Giichi kysyi. "Mietitään jos käytäis jossain pelaamassa amerikkalaista jalista joku sunnuntai" Karen sanoi, porukka katseli kampuksen lähiöpuistoja kunnes jokainen valui yläkertaan. Ensimmäiseksi kyllästyi Ethan!
Harry törmäili Eriniin kesken iltapäivän ja päätti mennä tytön juttusille. "Hei Erin, mulla on huomenna ne hautajaiset. Haluatko olla mun makutuomarina kun pitäis pukukin laittaa päälle?" Harry kysyi tarttuen ystäväänsä kädestä.
Vaitonaisena ja hieman sönköttäen Ern pystyi vastaamaan juuri ja juuri kyllä. "Hienoo, mä etin sut sit käsiini" Harry varoitti ja ehti lähteä ennen kuin Erin edes tajusi mitään.
Erin vähän aikaa tuijotti miehen erään ja hätkähti sitten ajatukseen, miten hän reagoi Harryn kosketukseen. "Ääliö" Erin tokaisi itseään tarkoittaen ja hoiperteli yläkertaan.
Itsensä hän löysi Erikin, kaksoisveljensä ovelta. Hän koputti oveen eikä ees tajunnut miksi hän mietti Harrya ja miten Erik liittyisi tai osaisi edes auttaa häntä siinä. "Päätän nyt turvautua veljeeni!" hän vain ajatteli.
Erin avasi oven heti kun kuuli ihanaisen veljensä äänen "Sisään".
"Moikka veli, mitäs raapustelet?" Erin kysyi tajuten samassa, ettei hän ikinä sanoisi noin. "No esseetä, eikö se oo selvää" Erik vastasi nostaen toisa kulmakarvaansa, hän aavisteli että jokin oli nyt Erinillä vinossa. Se on tuo kaksosten välinen yhteys?
"Pidänkö paussin?" Erik kysyi, tytön vain nyökätessä hiljaa vieressä. Erik pisti esseen ja kynän syrjään.
"Musta tuntuu, että mulla on tunteita Harrya kohtaan. Se itsekin käyttäytyy sillä lailla, mut hei sehän oli Gabyn perään. Miks se olisi nyt mun.. Tai siis en mä halua olla mikään korvike!" Erinin suusta alkoi pulputa eikä Erik ehtinyt muuta kuin poimia pari sanaa. Harry - tunteita - korvike.
Erik ei saanut sanaakaan ensin suustaan.
Kunnes sitten: "No et sä ainakaan mikään korvike olis. Ja susta huomaa välillä etä sä voisit välittääkin Harrystä enemmön kun ystävänä" Erik sanoi. "Mut miten sillä yhtäkkiä muka olisi tunteita mua kohtaan?" Erin kysyi.
"Se on huomannut sinut!" Erik osoitti. "Eli?" Erin kysyi hymysuin. Erik aloitti "Kato itsees, sä oot luonteeltasi ja ulkonäöltäsi mahtava. Okei oot mun sisko mutta voin mä niin sanoa. Oot kun meidän äiti, Mira" Erik sanoi.
"Kiitos Erik, mä kyllä välitän Harrystä.. Paljon" Erin myönsi, jopa itselleenkin vähitellen. Vaikka pelkäsikin olevansa korvike. Harryhän oli korviaan myöten ihastunut Gabrielaan.
Illalla kaikki kokoontuivat sohville lukusaliin:
Rupateltuaan sitä sun tätä Giichi päätti kertoa mullekin asuintovereilleen mitä Kyokon kanssa oli tapahtunut.
"Gaby mä taidan kertoa" Giichi huomautti. "Kannattaa" Gaby kannusti.
"Halusin tosissaan sanoa, että Kyoko tosissaan muutti meidän kartanoomme ja hän odottaa meille lasta" Giichi sanoi nyt kaikille - osahan tästä tiesi. "Kaiken lisäksimme olemme nyt naimisissa" hän lisäsi.
Porukka vuoroineen halasi ja onniteli Giichiä samoin kuin tämän sisko teki aikaisemmin. Joka puolelta vain kaikui onnitteluja Giichin korviin. Kaikki olivat hyvin onnellisia hänen puolestaan. Hän vain haluaa nyt nopeasti opiskelut purkkiin, jotta pääsisi palaamaan Kyokon ja tulevan vauvan luokse. Sen jälkeen porukka hihkutteli ja jutusteli Giichin kanssa avioliitoista ja vauvoista - kunnes suurin osa painui pehkuihin.
Gabriela ja Ethan palasi vielä yhdessä alakertaan syömään hieman yöpalaa. Hiljaisin merkein kuitenkin.
Gaby söi lautasensa ensin tyhjäksi. "Mitäs mieltä sä olet Giichstä ja Kyokosta?" Gaby kysäisi ohi mennen. "Aika onnenpekka veljesi. Lpaset on ihana asia maailmassa. Tosin hän joutuu olemaan vielä kauan täällä" Ethan sanoi.
"Totta. Mut musta tulee täti" Gaby innostui. Ethan virnisti. Hän ei ollut ikinä uskonut Gabyn innostuvan mistään mikä liittyy lapsiin.
Seuraavana aamuna heti kello yhdeksän aikaan Erin oli avustamassa Harrya hautajaisia varten. "Puku sopii todella hyvin" Erin sanoi mietiskellen. "Tuntuu, että olis pitänyt ostaa se koko musta" Harry pähkäili vielä oliko liituraitapuku hyvä.
"Höpsis, puku on hyvä ja olet todella komea" Erin
"Kiitos Erin, sinäkin olet todella kaunis. Milloinka et siis olisi, mutta..." Harry aloitti..
Kaikki tapahtui hyvin äkkiä eikä Erin oikein ollut tajuta taahtumaa vasta kun hellä suudelma oli kestänyt puolisen minuuttia.
"Harry, myöhästyt pian jos et nyt lähde" Erin oli hyvin hämillään hellästä suudelmasta. Hän piti siitä, olihan se hänen ensisuudelmansa.
Harry kuitenkin vetäisi naisen hieman rajumpaan suudelmaan äskeisestä eikä Erin voinut olla erkaantumatta tästä nuoresta komeasta miehestä.
"Anteeksi, oot vain niin vastustamaton nainen!" Harry sanoi ja Erin lehaht aivan punaiseksi ja asteli sanaa sanomatta huonene ovea kohti ja Harry seurasi perässä.
Erin saattoi miehen ovelle asti. "Otan vielä osaa suruusi" Erin sai nyt ensimmäisiä sanoja suustaan ja halasi Harrya tiukasti. Harry hymyili, hän tajusi että oli saanut ystävänsä hyvin hämilleen. Vai pitäisikö nyt sanoa että enemmän kuin ystävänsä.
Ja Harry lähti jatkamaan matkaansa Nightfall Canyoniin.
Pari kuukautta vierähti nopeasti ja syksy oli alussa ja opiskelut olivat hyvillä mallilla. Toinen vuosi läheni loppuaan ja pian opiskelut olisivat siis puolivälissä.
Onnellista mutinaa ja naureskelua kuului kattokerroksesta.
Harry ja Erin olivat aloittaneet seurustelun hautajaistensa jälkeisenä päivänä. He olivat saaneet puhuttua asiat halki eikä Erin pelännyt enää olevansa mikään korvike.
"Haluaisitko lähteä kanssani keskuspuistolle?" Myös Erik oli uskaltautunut osoittaa kiintymystään Karenia kohtaan. Naista se ei näyttänyt haittaavan ja hän oli mukana siinä.
Asuntolassa oli niin paljon häslinkiä ja kaikki pyörivät ympärillä päivällä tiuhaa tahtia joten he päättivät lähteä hieman ulkoilemaan keskuspuistolle illalla..
Alkuilta meni jutellessa mukavia.
Mutta hämärässä pari uskalautui jopa hieman tanssahdella tähtien alla. "Upeaa kun tähdet näkyy syksyllä paremmin kun kesällä" Karen ihmetteli.
Myös Erik uskaltautui painaa huulensa Karenin huulille tällä kertaa ja sai ensisuudelmansa tältä brunetelta.
"Erin kuulitko jo et veljesi vei Karen Usuin treffeille puistoon?" Gaby kysyi illallispöydässä. "Aijaa? Mistä tiedät" Erin hämmästyi - hänen veljensä on niin ujo niinkuin hän itsekin. "Mä näin koko tilanteen" Gaby hihitti.
Puistoilijat uskaltautuivat palata asuntolalle vasta iltamyöhällä, että pääsisivät rauhassa kaksistaan porealtaaseen. "Haluatko et mä hieron vähän sun hartioitasi Karen?" Erik kysyi ja Karen vastasi hymyllään.
Karen tiesi miehet, olihan tälläkin taka-ajatuksia. Mutta Karen tunsi samoin, hän oli ollut viimeksi Ethanin kanssa muttei sentään näin pitkällä. Eihän tästäkään välttämättä mitään suhdetta tulisi.
Mitä lienee tästäkin tulisi..? Vai tuleeko mitään.
Loppuvuosi kuluikin vapaa-aikaa ja kivaa viettäen. Kaikki olivat valmistautuneet loppukokeita varten todella hyvin ja hyvinhän ne menivätkin.
Toisen vuoden arvosanat:
Erik - 5
Erin - 5
Ethan - 5
Gabriela - 5
Giichi - 5
Harry - 5
Karen - 5
_______________________________________________________________________________________
Tosiaan tässä osassa oli edettävä hieman nopeammin, kiitos Kyokon raskauden..;) Anteeksi, että osan tulossa kesti. En kuitenkaan rikkonut lupaustani, se ilmestyi kyllä elokuussa!
Nyt seuraavan osan pelaankin kannettavalla ja kuvat eivät ole niin tarkkoja, sillä en edelleenkään tiedä kuinka saan reunat sileiksi. Se ei meitä haittaa? Ei ne kuvat nyt niin suttuisia oikeastaan edes ole..
Comments..!<3
~ Sayu ~
Kommentit